Pöytyän Riihikoskella saatiin viimein viikko sitten pyöräytettyä koodauskerho käyntiin ja voi sitä intoa, millä 5.-6.-luokkalaiset halusivat mukaan kerhoon! Allekirjoittanut oli suunnitellut max 20 oppilaan ryhmää, mutta heltyi lopulta ottamaan mukaan kaikki 22 innokasta (joka on pienehkössä koulussamme melkoisen hyvä määrä 😉 ). Ilahduttavasti pienten koodareiden joukossa oli melko tasaisesti sekä tyttöjä että poikia eli perinteinen sukupuoliroolitus ei ole ulottunut kerhoomme asti. 🙂

Aloittelimme siis viikko sitten tutustumalla ensin vain Scratchiin. Scratch oli entuudestaan tuttu vain parille oppilaalle, joten aloitimme aivan perusjutuista. Kuten arvattua, oppilaat pääsivät kuitenkin nopeasti jujulle koodauksen ideasta ja lopputunnista näimmekin jo mm. mahtavan “elokuvan”, jossa itse piirretty lyijykynä oli sytyttämässä takkaan tulta ja syttyi lopulta itse palamaan. Tähän viidennen luokan tyttöjen traagiseen tarinaan liittyi itse piirrettyjä kuvaelementtejä, liikettä, puhekuplia ja ääntä ja ope oli tietenkin suuresti vaikuttunut esityksestä. 🙂

Tällä viikolla pääsimme käsiksi laboratorioihin. Tutustuimme ensin labran rakenteeseen ja sen tärkeimpiin ominaisuuksiin ja sitten oppilaat pääsivät työstämään oppaan tehtäviä 1-5 pareittain tai kolmen hengen ryhmissä. Oppaan tehtävät olivat erittäin hyviä, sopivasti eteneviä ja mainiosti rakennettuja ja iloinen puheensorina täytti huoneen, kun porukat ryhtyivät koodailemaan hahmojaan liikkelle labran avulla! Yritysten ja erehdysten kautta kaikki saivat ensimmäiset viisi tehtävää tehtyä ja kaikilla oli loppukerhosta valmiina kaksi mainiota hahmoa: Toinen satunnaislukujen mukaan liikkuva ja toinen labran näppäimillä ohjattava!

Yksi poika (samainen, joka kysyi alkutunnista, saako kerhosta “venäläisen hakkerin taidot”) tuli lopputunnista silmät innosta hehkuen sanomaan, ettei malta odottaa seuraavaa kerhoa, kun saa jatkaa koodaamista – ei malta opekaan! 🙂

+1

0