Tänä syksynä ohjelmoinnissa aloitti uudet oppilaat, joilla ei vielä ollut kokemusta ohjelmoinnista. Aloitimme heidän kanssaan Scratchillä ja siitä siirryimme Robbojen pariin, kun perusasiat oli opittu. Innostus oli kova, kun oppilaat pääsivät oikeita robotteja ohjelmoimaan. Toki opettajalla nousi hiki pintaan, koska ohjelmointi vaatii myös itse ottamaan asioista selvää ja oma-aloitteisuus ei vielä ole kaikilla omaksuttuna. Opettajan
Kerroin Robbo-kisasta ryhmälleni ja lähdimme muutaman innostuneen vapaaehtoisen kanssa suunnittelemaan projektia. Alkuperäinen idea oli tehdä opasrobotti, joka väistäisi esteet ja ohjaisi turvallisesti perille. Näin allergisille näkörajoitteisille ihmisille olisi olemassa allergiaturvallinen vaihtoehto. Valitettavasti meillä oli ongelmia etäisyyssensorin kanssa joten jouduimme turvautumaan varasuunnitelmaan. Päätimme lähteä innostamaan pienempiä oppilaita koodauksen maailmaan robottitaistelupelin avulla. Kyllä, robottitaistelupeli. Siinä robottia ohjataan
Viettäessäni antoisaa isälomaa esimieheni kysyi, ottaisinko Robbot vastuulleni, kun edellinen vastuuhenkilö vaihtoi toisiin tehtäviin. Hetkeäkään harkitsematta lupasin ottaa asiat hoitaakseni, heti isyyslomani jälkeen. Isyyslomani jälkeen otin yhden Robbon mukaani kotiin hiihtoloman ajaksi (tiedän, paljon lomia) ja ensi hienoisen jännityksen vallassa avasin ensimmäistä kertaa Robbo-laatikon. Scratch-ohjelma oli etukäteen tuttu ja sitä myöten oli helppo aloittaa Robbon